Pienin askelin joulua kohti
 |
| Itsenäisyyspäivän aikana olen edelleen ottanut pieniä askeleita jouluun. Koti on kohta joulumekossaan. Kuusi vain puuttuu, mutta sehän tulee vasta aattona. On oikeastaan aika mukavaa puuhailla kaikessa rauhassa ja pysytellä sisätiloissa, kun flunssa vielä pitää kynsissään, vaikka vähän jo hellittää. Tuntuu suorastaan suloiselta joutenololta, kun ei ole kiire minnekään. Kyllä jouluun valmistautuminen taitaa olla parasta joulussa. Osaan arvostaa sitä, että nyt minulla on aikaa. Työssä ollessani kaikki piti tehdä puun ja kuoren välissä, mikä stressasi. |
Ei sitä joulua
Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.
Paavo Haavikko
Johannekse joululaul
Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.
Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.
Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.
Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:
Tuan oman perunan tullesan.
(Heli Laaksonen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Positiiviset kannustavat ja ilahduttavat, negatiiviset voimistavat.