Tervetuloa

Tervetuloa
Tervetuloa joulublogiini. Olisi mukava saada jonkilainen merkki käynnistäsi. Kommentit lisäävät joulumieltä! Toki ne voivat olla kriittisiäkin.


Donnan jouluhyrinää adventista aattoon ja Nuutinpäivään.
KLIKKAA KUVIA ISOMMIKSI!

Rakastan esineitä

Minulla on blogissani paljon kuvia esineistä, koska rakastan niitä. Ne ovat konkreettinen osa henkilöhistoriaani ja kertovat monia tarinoita elämästäni. Pablo Neruda on kirjoittanut runon "Oodi esineille". Pidän siitä paljon. Tässä linkki runoon.
Kommentit lämmittävät, lyhyetkin!

torstai 5. joulukuuta 2013

Joulukuun viides

Meillähän on ainainen joulu eteisaulassa, jonka seinä on tapetoitu kullan ja oranssin sävyillä. Syksyllä 2006 meillä tehtiin pintaremonttia, ja silloin päätin, että nyt meille laitetaan lämmin tervetuloa-väri eteiseen. Minullakin on ollut kausia, jolloin kaikki on ollut neutraalia vaaleaa ja pelkistettyä, josta pidän kyllä edelleenkin.  Ensimmäinen kotimme oli hyvinkin musta- harmaa-valkoinen. Hiljalleen tästä ikäihmisen kodista on rakentunut mausteisen värikäs. Palat ovat loksahtaneet paikoilleen pikku hiljaa. Tämä tapettiratkaisuni kyllä pelotti. Ajattelin, että pian se vaihtuu valkoiseen. Mutta siinä sekin on edelleen pysynyt.  







Pieni helmityö on ikivanha; kehyksetkin ovat ihan haurastuneet. Sen takana on teksti "Från mitt hem. Från Montinska hemmet ett minne. 1853 - 1954." Siis isoäitini lapsuudenkodista.Niinpä olen tänään kuvatessani muistellut isoäitiäni ja hänen sisartaan, jonka kodista tuo tinamalja on peräisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Positiiviset kannustavat ja ilahduttavat, negatiiviset voimistavat.



Ei sitä joulua

Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.

Paavo Haavikko



Johannekse joululaul

Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.

Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.

Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.

Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:

Tuan oman perunan tullesan.

(Heli Laaksonen)


Kunpa jouluna olisi lunta!