Tervetuloa

Tervetuloa
Tervetuloa joulublogiini. Olisi mukava saada jonkilainen merkki käynnistäsi. Kommentit lisäävät joulumieltä! Toki ne voivat olla kriittisiäkin.


Donnan jouluhyrinää adventista aattoon ja Nuutinpäivään.
KLIKKAA KUVIA ISOMMIKSI!

Rakastan esineitä

Minulla on blogissani paljon kuvia esineistä, koska rakastan niitä. Ne ovat konkreettinen osa henkilöhistoriaani ja kertovat monia tarinoita elämästäni. Pablo Neruda on kirjoittanut runon "Oodi esineille". Pidän siitä paljon. Tässä linkki runoon.
Kommentit lämmittävät, lyhyetkin!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulukuun 18.

Opiskelin Turussa 60-luvun lopulla pääaineena suomen kieltä. Turussa oli siihen aikaan aivan ihastuttava liike, Turun lamppu, jossa me köyhät opiskelijat kävimme yleensä vain ihailemassa kaikkea kaunista, mitä siellä oli. Turun lampun näyteikkunat piti aina käydä iltakävelyllä katsomassa. Kuvassa olevaan Kosta Bodan kynttelikköön olin iskenyt silmäni, mutta se oli aivan liian kallis. Sitten se olikin yhtäkkiä alennusmyynnissä oikein roimalla alennuksella.
Olin menossa suomen cum laude -lopputenttiin. Lupasin itselleni, että jos saan tentin läpi, palkitsen itseni tuolla kyntteliköllä. Kuten kuvasta näkyy, niin se tentti meni läpi, ja minä sain korkean 7-haaraisen kynttelikköni, josta edelleenkin pidän ainakin yhtä paljon kuin silloin nuorena opiskelijana.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Positiiviset kannustavat ja ilahduttavat, negatiiviset voimistavat.



Ei sitä joulua

Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.

Paavo Haavikko



Johannekse joululaul

Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.

Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.

Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.

Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:

Tuan oman perunan tullesan.

(Heli Laaksonen)


Kunpa jouluna olisi lunta!