Tervetuloa

Tervetuloa
Tervetuloa joulublogiini. Olisi mukava saada jonkilainen merkki käynnistäsi. Kommentit lisäävät joulumieltä! Toki ne voivat olla kriittisiäkin.


Donnan jouluhyrinää adventista aattoon ja Nuutinpäivään.
KLIKKAA KUVIA ISOMMIKSI!

Rakastan esineitä

Minulla on blogissani paljon kuvia esineistä, koska rakastan niitä. Ne ovat konkreettinen osa henkilöhistoriaani ja kertovat monia tarinoita elämästäni. Pablo Neruda on kirjoittanut runon "Oodi esineille". Pidän siitä paljon. Tässä linkki runoon.
Kommentit lämmittävät, lyhyetkin!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Hurmaava joulukirja

Rakkain joulukirjani on jo vuodelta 1995: Anna ja Fanny Bergenströmin "Vinters goda ting, Maten, Julen, Blommorna". Siinä on upeita kuvia ja herkullisia joulureseptejä. Yksi hyvän joulun resepti koko kirja! Ostin sen joitakin vuosia sitten kirpputorilta 3,5 eurolla. Joulu joululta se vain tuntuu yhtä kiehtovalta. Eilen illallakin meni vuoteessa myöhään, kun herkuttelin sen äärellä.
Minusta joulussa on kyllä parasta valmistautuminen siihen. Kodikkaat askareet, muutama uusi jouluruokaresepti, korttien ideointi, antamisen ilo paketteja käärittäessä, postin tuomat ystävien tervehdykset. Osaan kyllä arvostaa tätä vapaata aikaani ja eläkeläisen rauhaa ilman painostavaa kiirettä. Voin itse säätää oman aikatauluni, johon kukaan ei voi vaikuttaa. Olen kiitollinen siitä, että olen terve ja voin suhteellisen hyvin. 





2 kommenttia:

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Positiiviset kannustavat ja ilahduttavat, negatiiviset voimistavat.



Ei sitä joulua

Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.

Paavo Haavikko



Johannekse joululaul

Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.

Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.

Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.

Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:

Tuan oman perunan tullesan.

(Heli Laaksonen)


Kunpa jouluna olisi lunta!