Tervetuloa

Tervetuloa
Tervetuloa joulublogiini. Olisi mukava saada jonkilainen merkki käynnistäsi. Kommentit lisäävät joulumieltä! Toki ne voivat olla kriittisiäkin.


Donnan jouluhyrinää adventista aattoon ja Nuutinpäivään.
KLIKKAA KUVIA ISOMMIKSI!

Rakastan esineitä

Minulla on blogissani paljon kuvia esineistä, koska rakastan niitä. Ne ovat konkreettinen osa henkilöhistoriaani ja kertovat monia tarinoita elämästäni. Pablo Neruda on kirjoittanut runon "Oodi esineille". Pidän siitä paljon. Tässä linkki runoon.
Kommentit lämmittävät, lyhyetkin!

torstai 4. marraskuuta 2010

Ovikoriste vuosien takaa

Penkoessani aika mittavaa joulutavaravarastoani löysin vanhan ovikoristeen, jonka olen tehnyt Carl Larssonin kortista, punaisesta ja kullanvärisestä pahvista sekä palasesta tupsunauhaa. Takana on teksti:"Ripustettu oveen vuonna 1976". Kyllähän se näyttääkin jo yli 30-vuotiaalta.

Tupsunauha on vielä paljon vanhempi, ja siihen liittyy joulumuisto: Minulla oli teinityttönä joulujuhlapuku, jossa oli tummansininen hame ja liivi valkoisen paitapuseron kanssa. Liivin helmassa oli tuota tupsunauhaa, jonka isä toi Helsingistä asti, varmaan Stockmannilta. Minun oli aivan pakko saada se. Puku teetettiin ompelijalla. Koulun joulujuhlassa luin sitten jouluevankeliumin tuo puku päällä. Hiuksissa taisi olla kimallenauhaa! Näytinköhän pieneltä siniseltä joulukuuselta?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Positiiviset kannustavat ja ilahduttavat, negatiiviset voimistavat.



Ei sitä joulua

Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.

Paavo Haavikko



Johannekse joululaul

Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.

Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.

Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.

Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:

Tuan oman perunan tullesan.

(Heli Laaksonen)


Kunpa jouluna olisi lunta!